Pöljän kylän historia

Pöljän kylä on monessa mielessä tyypillinen pohjoissavolainen kylä. Vakituista asutusta on ollut 1500-luvun loppupuolelta alkaen, jolloin ensimmäiset maanviljelijät asettuivat Pöljänjärven rannoille. Sata vuotta sitten asukkaita on ollut suunnilleen saman verran kuin tänä päivänä, vapaa-ajan asukkaita rannat ovat myös kutsuneet.

Alueella on tehty esihistoriallisia löytöjä. Arkeologiassa tunnetaan Pöljän keramiikka, jonka Sakari Pälsi nimesi vuonna 1928 tutkiessaan täältä tehtyjä löytöjä.

Oman erityisvivahteen kylän elämään toi Savon rata. Vuodesta 1902 vuoteen 1983 pöljäläisillä oli oma liikennepaikka, Pöljän pysäkki. Rautatie liitti kertaheitolla Maaningan syrjäkylän suuren maailman kehitykseen mukaan. Alettiin käydä kauppaa Kuopioon, varakkaimmat lähettivät lapsiaan kouluihin ja maaseudun irtaimelle työväelle avautui väylä aina Amerikkaan saakka. Pöljän kylä liitettiin vuonna 1925 perustettuun Siilinjärven kuntaan, sillä yhteydet sinne olivat luontevammat kuin Maaningalle.

Kylän historiaa on kerätty jo vuodesta 1933 lähtien. Silloin Pöljän koulun opettaja Elsa Väänänen perusti koulun yhteyteen Pöljän kotiseutumuseon. Museo toimii edelleenkin, nykyisin sitä ylläpitää Siilinjärven kunta.

Kylällä on toteutettu monia historiaan liittyviä hankkeita viime vuosina. Suurimmat hankkeet ovat olleet yhdeksän kohteen kulttuuripolku vuonna 2013 ja kylähistorian valmistuminen vuonna 2014 sekä Pöljä pysäkkirakennuksen entisöinti vuodesta 2012 alkaen.

Tunnetuksi Pöljä on tullut paitsi keramiikastaan myös murrekirjailija Kalle Väänäsen kautta. Savolaesta sanarieskoo on pöljäläistä sukujuurta olevan Väänäsen tunnetuin teos, mutta pöljäläisille lienee tärkein hänen vuonna 1924 ilmestynyt matkakirjansa Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen.​